vilkkuen pinnalla sähköisen arkin
tähtiä etsin
loistetta kvarkin
työstyneen metallin lastuja kaivan
kynsien alta
teen niistä laivan
joka sorru ei jäiseen vuoreen
leyhyten keskellä kesäisen yön
purjeena mastossa
tähteenä työn
kynnen alla teräspiikki
hiertävä jääneen
laiskuuden friikki
joka unohti laulunsa tuoreen
nukkuen seassa vellovan meren
tahtona vain
loisteena veren
puhtaana huutona välkkeenä nielun
vaipuen arkana
katveeseen sielun
joka takoi terästä kuoreen
kaikuen uskoa menneen ajan
perinteen tahtia
keskellä pajan
päällä pedon kuolleen kallon
tanssien paljaita
jalkoja tallon
jatkun toivossa virtaani nuoreen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti