tässä talvessa asuu valo

tässä talvessa valo on läsnä

keskelläni ei mitään varjossa

suunnaton pakkasaava

jalkojeni alta kantamattomiin

ja minulla on lämmin ja hellä olla

kuin pitäisin pariviikkoista eläimen lasta

kämmenelläni ja hyväilisin

sormiani sen turkkiin

kuumana kivenä suussa

hangen alta kuultavat

nimettömät värit

vaativat laulamaan

suuni talvessa asuu valo

tässä keskellä ei ole varjoa

dysleksian ylistys

tavulla tavun taakse

saumaton samojen sanojen selli

vankila valoa vailla

kun sais vielä tän talikon hampaista

että näkis mitä puhuu

tavulla tavan takaa

apea ajatukseton apaja

suusta sika sokea

kun sais oppia aistimaan

mitä pyytää anteeksi

tavallaan tavujen takana

pennin palatsin pihalla

kun sais korvat päästä

ettei kuulis oikein

sähköäes

katsotaan niin kuin nähtäisiin

ikään kuin olisi kuultavissa

ne sanat

unohdetaan

kirjain kirjaimelta

metsä puilta

istutetaan muovi metalliin

ikään kuin tehdään uutta

nostetaan betonipelto

siitä uskosta

bittivirran rantaan

sininen

veljeni virta

vie minua pois

jäälauttojen alla

tuijotan taivaan 

palaa

  huuliini väri

panik

rintalastani

ruhjonut poikalapsi

se on siellä vielä

kuuroa tuskaansa

pakoon vauhkoavan metsäneläimen

katse silmissään

viiltämässä vatsaansa auki

lisäämässä peilinpaloja

tulpiksi korviin

roikkumassa luomiani alas

onneksi

pyörä

pyörä on ehjä nyt

liekö koskaan rikki ollutkaan

kunhan kusetti

hankaa aikaa pyörä verillä

huokosista hiki pakkaseen

kampeasi väännät

pyörä on salakavala

valekala

pyörii jurnuttaa

muoto on uusi

huomaamatta

pumpusta menohenki

aamun pakkasen

kammesta kiinni

jauhaa vielä virran

varrella käsi

poikki rullattu myllynkivi

veresliha rautavanne

ikeenä

puupienat pieksää

poikkisormia

akseliton

välisoitto

oikoteiden keskellä

en osaa sanoa

raivokas retriitti

vielä tänä iltana

palomuuri pitää

sateen tavoin voihin

natskahtelevat sanat

eivät raota verhoa

rasvanaaman takana

odottaa

huomisen kuumaa veistä