On selvemmät sävelet
illassa soineet,
kuin mitä ilmoihin lasken.
On lauluni riemua
ilkamoineet
rinnalla kielteni vasken.
Mitä sitten jos illoin uppoankin
murheen seisovaan veteen?
Jos siitä sisääni vireen hankin
ja leimua lempeni eteen.
On aika tekonsa tekaista,
aika korjata sato.
Vatvoa mieltään sekaista
kuin murheen mullassa mato
Ja riemulaulut ilot, niin
niiden tulevan mä tiedän.
Ne juoksevat mut tainnoksiin,
siksi matkani murheet siedän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti