raiteilla

olisi kai se hienompaa

raavaampaa

umpihangessa mennä veuhtoa

kainalomyötäisessä hiessä

villimpi olisi mieli

ei näin koneladun

kulkijan ajatus kulkisi

virtsasiipi

suu varjo sielusta

kutsuu

hahmossa kuninkaan vielä

vaikka

virtsa polttaa

tietään läpi lasitteen

istut siipi kädessä sulkana

käsket katsoa kuinka silmissäsi palaa

vaikka

virtsa polttaa

tietään läpi lasitteen

glamour, glamour

rock n' roll!

nojaat siihen rehuun

avaamattomat nahkahousut

tiukasti jalassa

vaikka

virtsa polttaa tietään

läpi lasitteen

sahaat rikki itseäsi

aivot kasvaa piikkejä

pisto, huikka, imu

vaikka

virtsa polttaa tietään läpi lasitteen

kunnes ei erotu pinnasta

pisasta pudonneet

sulavalinjaisesti
kuin putoamaan laskemasi kivi
kasaudun paperille

sydäntalven piikkejä täynnä
hikoan sanani hankeen

Galileo, pyöriikö se
pudotessaan?

kivipiiras

minä syön mitä syön

sitä olen

lihanne, verenne

pelkonne luina

leivotte kiveä leipäni sisään

teiltä kiveni saan

vankkavedet, valtalammet

kulutan rikki kuljetan

toisiaan vasten

hiekaksi hankaan.

minäkin haluan uittaa

sanani kivipiiraan päällä

juosta vesieni yli

uppoamatta

saada kiveni kellumaan

toisten tuleviin taikinoihin

lihaksi leivän juureen

hymyilevä kameli

sinä puhut ne sanat

joita sisältäni en halua kuulla

joita ilman

muovi-implanttirihkaman alla

hymyilevä kameli neulansilmässä

vain etsii tietään kotiin

kitukasvua

sosiaalinen anorektikko

kitukasvua kitukasvua

milloin se lakkaa

ei silloin kun

sotahullu sananjalka

potkii perseeltä

suuta auki

kun kallo kasvaa piikkejä

sisään ja ulos

kun

aikansa tasapainoiltuaan

tipahtaa

veitsenterän toiselle puolelle

ja kiipeää aina takaisin

viimein silloin

valahtaa kahareisin

terän päälle

lukunautinto

kirjainkaula kitarassa

kun katson asettelen

sormiani soinnuiksi

niin tarttuu kirjaimeen

junnaa siinä kuin

lapsena Aku Ankassa

ennen kuin oivalsi kirjainten välissä siteen

lukunautinto?

tekstinkäsittelyltä

yhä vaikeampaa

kuulla musiikkia

soittaa hyvin

puolen ruisleivän suu

joskus se kyllä

vaikka ruosteessa vielä

kinner ja kannel

puolen ruisleivän suu

yllättää

ajattelen

taluttaa tämän alamäen

kun tekisi mieli levittää kädet

joutsenten kanssa tätä jokivartta tanskan salmiin

survoa sormet rintalastasta

sisään ja avata

keuhkot aamutuulen riepotella

katselen vastaantulevia

ikuisen unen vaatekasoja

parempi muutaman variksen veli

kuin koko kansan äpärä